Historian tiivistelmä
Muutaman sataa vuotta sitten Ailésien pegasos-lauma asui suurella mantereella ja oli jopa noin kolmensadan yksilön lauma, jota johti komea ori; Paros. Lauma eli pitkään rauhaisasti jopa ilman suurempia lauman sisäisiä riitoja, mutta mikään onni ei ole lopullista. Kauempana mantereella elävä leijonalauma oli alkanut kasvaa huimasti ja viimein saavuttaessaan liki satapäisen lauman, kissapedoilta alkoi loppua ravinto kesken. Nälkä ajoi pitkään samalla alueella eläneen lauman liikkeelle kohti Ailésien maita. Kissapetojen saapuminen sijoittui hevosille juuri huonoimpaan mahdolliseen aikaan, sillä sadekausi oli pahimmillaan, joten sulkasiipisten hevosten lentokyky laski huomattavasti rankkasateiden alla. Tilanne oli leijonille kuitenkin otollinen: heidän edessään möllötti täydellinen seisovapöytä, eivätkä lentämiseen tottuneet hevoset päässeet enää tutulla ja turvallisella tavalla karkuun.
Muutamat pegasokset koettivat lentää pakoon, mutta alati rähjäävät ukonilmat salamoineen tekivät liian rohkeista yksilöistä valmiiksi paistettua pihviä kissapedoille. Hätä alkoi olla suuri, sillä jahti jatkui useamman viikon vaatien joka päivä lisää kuolonuhreja. Ailésien kohtalo ei kuitenkaan ollut täysin tuomittu. Mantereen elämää sivulta seuraillut maaginen pegasos-yksisarvinen, Siryan, puuttui peliin. Maaginen tamma pelasti liki kolmesadan yksilön laumasta 48 pegasosta ja kuljetti heidät turvaan Leyendran niemelle - Paros mukaan luettuna.
Ailésit olivat kokeneet kovan kolahduksen laumassaan, mutta ainakin heillä oli johtajansa jäljellä tämän "kihlatun" kera. Siryan lupasi jäljelle jääneille turvallisen elinympäristön Leyendrassa, mikäli he itse pitäisivät siitä huolen. Lauman tuli pysyttäytyä Košter-vuoriston sillä puolen eikä yhdelläkään ollut lupaa edes katsoa, mitä suuren vuoriston toisella puolella oikein on, sillä vuoriston toisella puolella oli lohikäärmeiden valtakunta. Maaginen tamma kuitenkin lupasi suojella Ailésien laumaa asettamalla loitsun, jonka ansiosta lohikäärmeet eivät havainneet pegasoksia tai edes yrittäneet lentää lauman suuntaan. Loitsu kuitenkin raukeaisi, jos joku katsoisi toiselle puolelle ja lauma olisi lopullisesti tuhoon tuomittu.
Paros lupasi pitää huolen, ettei kukaan edes yrittäisi vilkaista vuoriston toiselle puolelle ja teki jokaiselle laumalaiselleen Siryanin viestin selväksi. Maagisen tamman apu ei kuitenkaan loppunut siihen. Tämä nimittäin antoi lahjana Parosille ja tämän "kihlatulle" kyvyn hallita sähköä.
Hetken aikaa Siryan eli pääasiassa Ailésien keskuudessa seuraten pegasosten elämää ja lopulta tuli siihen tulokseen, etteivät Ailésit pärjäisi Leyendrassa nykyisellään. Niemi oli täynnä erilaisia petoja eikä kaviollisilla ollut muuta puolustuskeinoa kuin lentää pakoon ja taistelutaitojen opettaminen olisi ollut aivan liian työlästä. Muutamat rohkeimmat saattoivat yrittää taistella vastaan, mutta yleensä hekin päätyivät lopulta lentämään pakoon. Niinpä Siryan antoi kaikille Ailéseille kyvyn hallita jotakin elementtiä. Tuli, vesi, maa ja ilma. Maaginen tamma opetti kansaa hallitsemaan taitojaan, mutta varoitti myös käyttämästä lahjaansa väärin. Luontoa kasvineen ja eläimineen tuli kunnioittaa ja varjella tuhoamisen sijaan. Elementtikyvyillä saattoi tehdä luonnolle paljon hyvää, mutta taito auttoi myös selviämään petojen kynsistä vahingoittamatta niitä.
Vielä hieman ennen lähtöään Siryan antoi Parosin kuvankauniille "kihlatulle" sarven, jonka avulla johtajasuku sai yksisarvisgeenin vereensä. Onkin yhä edelleen lähes 50/50 mahdollisuus syntyä kyseisessä suvussa siipien lisäksi myös yksisarviseksi. Tämän ansiosta sarvekkaita löytyy myös normaalien laumalaisten keskuudesta erittäin harvinaisina, sillä jotkin sähköttömiksi syntyneistä johtajasuvun varsoista ovat eläneet suhteellisen normaalin elämän.
Muutamien sukupolvien ajan Siryan kävi säännöllisesti Leyendrassa ja auttoi johtajasukua pitämään sähköelementtinsä veressään vahvana.
Muutamat pegasokset koettivat lentää pakoon, mutta alati rähjäävät ukonilmat salamoineen tekivät liian rohkeista yksilöistä valmiiksi paistettua pihviä kissapedoille. Hätä alkoi olla suuri, sillä jahti jatkui useamman viikon vaatien joka päivä lisää kuolonuhreja. Ailésien kohtalo ei kuitenkaan ollut täysin tuomittu. Mantereen elämää sivulta seuraillut maaginen pegasos-yksisarvinen, Siryan, puuttui peliin. Maaginen tamma pelasti liki kolmesadan yksilön laumasta 48 pegasosta ja kuljetti heidät turvaan Leyendran niemelle - Paros mukaan luettuna.
Ailésit olivat kokeneet kovan kolahduksen laumassaan, mutta ainakin heillä oli johtajansa jäljellä tämän "kihlatun" kera. Siryan lupasi jäljelle jääneille turvallisen elinympäristön Leyendrassa, mikäli he itse pitäisivät siitä huolen. Lauman tuli pysyttäytyä Košter-vuoriston sillä puolen eikä yhdelläkään ollut lupaa edes katsoa, mitä suuren vuoriston toisella puolella oikein on, sillä vuoriston toisella puolella oli lohikäärmeiden valtakunta. Maaginen tamma kuitenkin lupasi suojella Ailésien laumaa asettamalla loitsun, jonka ansiosta lohikäärmeet eivät havainneet pegasoksia tai edes yrittäneet lentää lauman suuntaan. Loitsu kuitenkin raukeaisi, jos joku katsoisi toiselle puolelle ja lauma olisi lopullisesti tuhoon tuomittu.
Paros lupasi pitää huolen, ettei kukaan edes yrittäisi vilkaista vuoriston toiselle puolelle ja teki jokaiselle laumalaiselleen Siryanin viestin selväksi. Maagisen tamman apu ei kuitenkaan loppunut siihen. Tämä nimittäin antoi lahjana Parosille ja tämän "kihlatulle" kyvyn hallita sähköä.
Hetken aikaa Siryan eli pääasiassa Ailésien keskuudessa seuraten pegasosten elämää ja lopulta tuli siihen tulokseen, etteivät Ailésit pärjäisi Leyendrassa nykyisellään. Niemi oli täynnä erilaisia petoja eikä kaviollisilla ollut muuta puolustuskeinoa kuin lentää pakoon ja taistelutaitojen opettaminen olisi ollut aivan liian työlästä. Muutamat rohkeimmat saattoivat yrittää taistella vastaan, mutta yleensä hekin päätyivät lopulta lentämään pakoon. Niinpä Siryan antoi kaikille Ailéseille kyvyn hallita jotakin elementtiä. Tuli, vesi, maa ja ilma. Maaginen tamma opetti kansaa hallitsemaan taitojaan, mutta varoitti myös käyttämästä lahjaansa väärin. Luontoa kasvineen ja eläimineen tuli kunnioittaa ja varjella tuhoamisen sijaan. Elementtikyvyillä saattoi tehdä luonnolle paljon hyvää, mutta taito auttoi myös selviämään petojen kynsistä vahingoittamatta niitä.
Vielä hieman ennen lähtöään Siryan antoi Parosin kuvankauniille "kihlatulle" sarven, jonka avulla johtajasuku sai yksisarvisgeenin vereensä. Onkin yhä edelleen lähes 50/50 mahdollisuus syntyä kyseisessä suvussa siipien lisäksi myös yksisarviseksi. Tämän ansiosta sarvekkaita löytyy myös normaalien laumalaisten keskuudesta erittäin harvinaisina, sillä jotkin sähköttömiksi syntyneistä johtajasuvun varsoista ovat eläneet suhteellisen normaalin elämän.
Muutamien sukupolvien ajan Siryan kävi säännöllisesti Leyendrassa ja auttoi johtajasukua pitämään sähköelementtinsä veressään vahvana.